Tuesday, October 7, 2008
Runoilijan narsissi, kaksi päivää
Edellinen teksti löytyi selatessani puhelimen muistia. Kirjoitus oli julkaistu alunperin Eeron matka blogissa ollessamme Japanissa. Toisin kuin saattaisi uskoa tekstin julkaisun motiivina ei ole kirjoittajan laiskuus vaan uskoa ja ajatus, että enemmän kuin koskaan aihe on relevantti. Heräsin parin päivän sisällä kaksi kertaa sateeseen aamulla. Ensimmäisenä aamuna en halunnut nousta sängystä. Oloni oli kuin Hakamuran novellien hahmoilla. Olemassa olo tuntui olevan yhden hengähdyksen varassa. Yksi liian kova puhallus ja olisin hävinnyt ilmaan. Tiesin ajan liikkuvan. Itse asiassa se liikkui kovempaa kuin koskaan ennen. Jokainen sekunnin lyönti vaati nousemista ja liikkeelle lähtemistä. Lopulta sain itseni ulos sängystä. Seuraana aamuna tilanne oli hieman toinen. Olimme juuri pitäneet isot tupaan tuliaiset ja monta asiaa oli mennyt sekaisin. Heräsin aamu neljältä ja koska en saanut unta aloitin siivoamaan taloa. Siivoaminen tuossa hetkessä monen asian ollessa "kurjasti" tuotti suurta mielihyvää. Ihan kuin siivotessani juhlien jälkeisiä jälkiä olisin siivonnut oman elämäni solmuja. Kellon lyödessä kuusi olin saanut siivouksen valmiiksi ja koska en ollut vieläkään väsynyt päätin laittaa itselleni kahvia. Kahvin poristessa hiljalleen päätin käydä suihkussa pesemässä viimeiset siivouksen liat yltäni ja sisältä. Kylpyhuoneesta tullessani huomasin että oli alkanut satamaan. Avasin terassin oven pyyhe ympärilläni. Märän maan ja ilmankosteuden tuoksu valtasi keuhkot. Laitoin kännykän soittamaan Asan runoilijan narsissia ja hain kahvia juodakseni. Tuossa hetkessä tunsin olevani vapaa kaikesta tapahtuvasta. Pisarat löivät päätäni ja valuivat poskia pitkin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)

No comments:
Post a Comment