Saturday, February 28, 2009

Back in to Finnish reality or is it the reality of the world?!

Its been time since I have been writing and a lot has happened. First of all on 22 of december I arrived to Helsinki Vantaa airport and since it has been like driving a loose car with out breaks. The length and weight of the culture shock that I had experience was not expected at all. So last two months I have tried to gather the life that I had pieces by piece. The problem is that I already know that so may things have changed in both me and the environment that I was living in.

Turning 25 on February kind was a turning point for the self acknowledge the finally kick in. The feeling of knowing what I want what are my incentives in future prospect have become even more clearer. The feeling of knowing somehow what you want makes things somehow strange in the sense that I haven´t known that feeling before a lot, but as it brings relief it also brings sometimes anxiety. I´m still afraid of loosing that clarity. During these two months I have become grips of the negative Finnish mentality or maybe too be truthful the mentality of thinking things before they happened which one of the exchanges students pointed out in our conversation. The physical distance has also strung me hard which I´m missing the french way of greeting people.

There has been a movement around the world where people go out with a signs offering free hugs to people. This has been a strange sign to see in Helsinki and as we are always thinking a head the question has been always "what´s behind all of this, what are the motivation?!". I have also recognized these feelings of doubt time to time in myself, but since coming back I think that it´s just we need not only in Finland but else where also. A smile, a hug, a kiss to cheek to any person can only result in positive things or so I believe. Human is social being who can´t survive without each other. Already as babies we need to experience touch of other person or the basic learning process can be disparate in to air leaving as incapable to live normal life as it´s proceed in our society.

I believe as Torsti Lehtinen, a Finnish author wrote in his essay collection that Finnish culture and we as society are people of words. This can be seen already in the "Kalevala" a book of finnish folklore stories where singing and words are the way how things happen and get done.

Touch has been many times consider to emphasize of spoken words or silent expression, but is this premises truthful? As we regard the beginning of all of us isn´t this completely visa versa where communication is only an extend of an touch that makes us realize the reality of ourself trough other person.

I think we should strongly consider a touch as something that could make difference in everyone of us life and not only in Finland. So how about, is there anyone in need of an hug?

Friday, December 12, 2008

Saturday, October 18, 2008

Päivityksiä

On kulunut taas aikaa viime kirjoituksesta. Kaiken kiireen keskellä ja kyllä kiirettä voi olla, vaikka onkin vaihdossa. Enkä puhu vain jatkuvasti juhlimisesta muiden erasmus kavereiden enkä liioin ranskalaisten tuttujenkaan. Äidin ja Isän iloksi voin ilmoittaa, että tällä hetkellä suurin kiireen tekijä on koulu. Kurssien kulkiessa eteen päin olen huomannut nauttivani mitä suuremmassa määrin liiketalouden opiskelusta ja motivaationi opiskeluun on siksi siis korkeampi kuin koskaan. Uusimpien tilastojen mukaan Esc-Lille on tällä hetkellä Euroopn neljänneksitoista paras business koulu, joka alkuun tuntui uskomattomalata ottaen huomioon koulu huonon admistrationin (anteeksi ei tule sana suomeksi mieleen). Tuntui älyttömältä ajatella, että koulua käyvät ranskalaiset maksavat koulunkäynnistään 8000 euroa per lukuvuosi. Kuten jo mainittua kurssien pikku hiljaa edetessä on kuitenkin ollut pakko myöntää, että koulutuksen taso verrattuna Haaga-Heliaan on huomattavasti parempi. Kurssit ovat informatiivisia haastavia ja opettajat ovat kaikki tehneet pitkän kansainvälisen uran. Mitä lukuvuosi maksuihin tulee. Suurin osa Imim2 vuoden (tai itse asiassa kaikki) ovat tehneet vuoden työharjoittelun erinäisissä "pikku yrityksissä" kuten Lacoste tai muissa Lafayttiin kuuluvissa yrityksissä. On ollut ikävä huomata, että verrattuna Ranskaan tai muihin keski-Euroopan maihin Suomella on vielä pitkä matka mitä tulee työharjoitteluihin Suomen ulkopuolella oleviin suuryrityksiin. Olenkin ajatellut tiedustella koulusta käsin jos vaikka tärppäisi saada työharjoittelu paikka Ranskasta tai muualta(eräs vaihto-opiskelijoista teki harjoittelunsa juuri ennen Ranskaan tuloa Shanghaisssa). Katsotaan sis mitä tapahtuu!
Mitä tulee matkusteluun olimme juuri viime viikonloppuna 15 ihmisen porukalla käymässä Mont Saint-Michellissa. teille, jotka ette tiedä paikkaa voin kertoa, että se ranskan kolmanneksi suurin turisti kohde ja pyhänä paikkana (paikka on siis luostari) sijoittuu kait myös viiden tärkeimmän paikan joukkoon. Tämä luostari on suuemmaksi osaksi saari, jota ympäröi meri. Meri kuitenkin vetäytyy aina väliajoin pois, jolloin käveleminen tai on mahdollista vaikkakin hyvin märkää puuhaa. Matkalla sinne pistäydyimme omalla autoporukallamme Le havressa, joka on yksi monista satamakaupungeista. Vietimme iltapäivä lämpimässä auringossa maaten ja meren tuudittaessa meidät uneen. Saavuimme Mont Saint-Michelliin illalla jolloin saari oli valoistu, eikä paikalla ollut ristin sielua(kuva löytyy vanhoista julkaisuista. Vietimme yön paikallisessa hostellissa, jonka oli keskellä ei mitään. Eksyimme matkalla ainakin pari kertaa ja hermot olivat kaikilla kireällä. Seuraavan päivänä kävimme meille suositellulla kierroksella luostarissa oppaan kanssa, joka osoittautui henk.koht. yhdeksi parhaimmaksi opastetuksi kierrokseksi, jolla olen koskaan ollut. Tulen myöhemmin kertomaan oppaan kertomia tarinoita/tositapahtumia, sillä kuten oppaamme itse sanoi "tämän kierroksen lopuksi,ette pakosti osaa sanoa onko kertomani totta vai ei, sillä me ihmiset rakastamme tarinoita emme faktoja". Päätimme kiertää takaisin Lilleen Normandian rantojen kautta. Voin sanoa, että nuo rannat ja hautausmaa, jossa makaavat tuossa kaikkien tuntemassa maihinnousussa pistivät jokaisen meistä hiljaiseksi.. Yhteensä ajoimme tuon viikonlopun aikana yli tuhat kilometriä, joten ajomatkat itsessään kestivat suurin piirtein 14-16 tuntia.
Nyt kuitenkin täytyy taas lopettaa. Julie on tehnyt ominkäsin leivottuja créppejä ja myöhemmin suuntaamme vanhaan Lilleen illan viettoon.
Kaikille lukijoille niin tutuille kuin tuntemattomille.
Olette rakkaita!!

Wednesday, October 8, 2008

Vielä yksi.


Näitä tanssi kuvia ei ikävä kyllä ole aivan tarpeeksi. Olen täällä ollessani saanut jo lisä nimen "the real Justin Timberlake"

nyt, kun pääsin vauhtiin.